Kaupunginarkiston digitointi
Digitointi on ollut osa Helsingin kaupunginarkiston pysyvää toimintaa vuodesta 2010 alkaen. Ensimmäisenä aineistona digitoitiin painetut kunnalliskertomukset eli kertomukset Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta, minkä jälkeen digitointia tehtiin aiemmin mikrokuvatusta aineistosta. Nykyään digitointia tehdään suoraan alkuperäisistä aineistoista ja digitoituna on miljoonia sivuja asiakirjoja.
Toteutus ja tavoitteet
Helsingin kaupunginarkiston digitointi jakautuu ulkoiseen digitointiin ja sisäiseen digitointiin. Ulkoista digitointia toteutetaan kilpailutetun kumppaniyrityksen kanssa ja se on luonteeltaan massamaista, jossa suuria aineistokokonaisuuksia siirretään digitaaliseen muotoon. Esimerkkejä tällaisista kokonaisuuksista ovat kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja lautakuntien pöytäkirjat ja esityslistat.
Sisäisen digitoinnin käytössä kaupunginarkistossa on läpisyöttö‑ ja tasoskannereita sekä erityinen kameradigitointipiste, joka muodostuu järjestelmäkamerasta ja erityisesti sidosmateriaalin digitoimiseen kehitetystä digitointipöydästä näyttöineen ja kuvausvaloineen. Sisäisessä digitoinnissa kuvataan erityisesti kaupunginarkiston vanhempaa aineistoa ja skannataan erilaisia kortistoja.
Kaupunginarkisto ei tarjoa aineistojen digitaalista toimittamista asiakkaille, vaan digitointi tapahtuu kaupunginarkiston sisäisen suunnitelman mukaan. Digitoinnin tavoitteena on edistää aineistojen käyttöä ja käytettävyyttä sekä helpottaa tietopalvelua, joka on kaupunginarkiston yksi lakisääteisistä tehtävistä. Asiakkaat on huomioitu digitoimalla erityisesti kaupunginarkiston käytetyimpiä aineistoja.
Digitoitujen aineistojen käyttö
Digitoitujen aineistojen käyttöliittymänä toimii Sinetti-arkistotietojärjestelmä, joka sisältää luettelotiedot kaupunginarkiston analogisista eli paperisista aineistoista. Julkinen käyttöliittymä löytyy osoitteesta www.sinettiarkisto.fi. Vanhempi digitoitu aineisto on vapaasti tutkittavissa Sinetin kautta. Alle 100 vuotta vanhoja henkilötietoja sisältävät digitoidut aineistot ovat tutkittavissa vain kaupunginarkiston tutkijasalin asiakaspäätteillä.
Tällä hetkellä Sinetissä on tutkittavissa digitoituina noin 10 miljoonaa sivua asiakirjoja, hakemistoja ja kortistoja sekä 40 000 karttaa ja piirustusta. Vuonna 2025 kaupunginarkisto digitoi yhteensä 1,5 miljoonaa sivua uutta aineistoa.
Digitoinnin yhteydessä painetut ja konekirjoitetut asiakirjat OCR-tunnistetaan. Tekstintunnistuksen myötä näihin aineistoihin voi tehdä sisältöhakuja Sinetin Vapaateksti-haulla. Sisältöhakuja tehdessä tulee olla valittuna Sinetin hakulomakkeen Hae digitaalisten aineistojen sisällöstä -valintaruutu mainitun hakukentän alapuolelta.
Kaupunginarkistossa pilotoitiin vuonna 2025 yhteistyössä Kansallisarkiston kanssa HTR-teknologiaa eli käsinkirjoitetun tekstin automaattista tunnistusta. Pilotissa tekstintunnistettiin Helsingin kaupunginvaltuuston 150-vuotisjuhlan kunniaksi valtuuston vanhimmat pöytäkirjat vuosilta 1875–1915. Ensimmäisen kerran HTR-teknologiaa testattiin kaupunginarkistossa vuonna 2020, mistä esimerkkinä Sinetistä löytyy Carl Ludvig Engelin tekstintunnistettu perukirja.
Neukirchin tilikirja 1700-luvulta
Lähes kaikki Helsingin kaupunginarkistossa säilytettävistä arkistoaineistoista on järjestetty ja luetteloitu. Poikkeuksen tähän muodostaa vuosien varrella kaupunginarkistoon luovutetut yksityiset aineistot, joiden järjestäminen tapahtuu kaupungin toiminnassa syntyneiden aineistojen ohessa. Alkuvuodesta yksityisarkistoja järjestettäessä tehtiin aineistolöytö: helsinkiläisen kauppias Balthasar Neukirchin tilikirja 1750-luvun puolivälistä!
Kauppias Balthasar (Baltzar) Neukirch oli helsinkiläinen kauppias, joka oli todennäköisesti syntyisin samannimisen, Pohjois-Saksasta muuttaneen kauppiaan poika Tukholmasta. Hän saapui Helsinkiin monen muun tapaan Viaporin perustamisen jälkeen. Neukirch mainitaan Helsingin kaupungin henkikirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1752 raatimies Carl Tellqvistin puotipalvelijana, ja samana vuonna hän avioitui Tellqvistin tyttären, kauppias Olof Dahlströmin lesken Ulrikan kanssa. Tämän jälkeen Neukirchistä itsestäänkin tuli kauppias. Neukirch kuoli Helsingissä keripukkiin 48-vuotiaana heinäkuussa 1771.
Neukirchin tilikirja sisältää merkintöjä vuosilta 1752–1755. Tilikirjan perusteella hänen asiakkainaan oli laajasti Helsingin ja Viaporin asukkaita, upseereita, virkamiehiä, käsityöläisiä ja toisia kauppiaita. Neukirch harjoitti esimerkiksi alkoholikauppaa ja myi vuonna 1752 neljä pulloa arrakkia eversti Augustin Ehrensvärdille ja pullot samppanjaa luutnantti Ribbingille ja omalle appelleen, raatimies Tellqvistille. Viinejä Neukirch toi maahan ainakin Ranskasta, sillä esimerkiksi yliauditööri Brandberg osti häneltä useamman pullon burgundilaista viiniä.
Neukirchin tilikirja on digitoitu ja se löytyy vapaasti tutkittavissa Sinetistä. Neukirchin ajan eli 1700-luvun Helsingin historiasta voit lukea Historia Helsinki -sivustolta, josta löytyy artikkeli esimerkiksi tupakasta ja liitupiipuista, joita esiintyy myös Neukirchin tilikirjassa. Historia Helsinki on Helsingin historian tietopankki, josta löytyy muun muassa artikkeleita kaupungin historian eri teemoista, paikoista ja aikakausista.
