Kirjeitä Korvatunturilta
Näin joulun alla on taas oivallinen hetki tarkastella minkälaista jouluista aineistoa kaupunginarkiston arkistokokonaisuuksista löytyy. Viime vuonna tutustuimme lyhyesti Helsingin kaupungin 1900-luvun vuosikymmenien aikana eurooppalaisten ystävyyskaupunkiensa kanssa harjoittamaan joulukuusidiplomatiaan. On hienoa että joulua rakennetaan ja vietetään ihan kaupungin huipulla asti, mutta tämän kertaisessa joulun toivotuksessamme ajattelimme lähestyä asiaa hiukan toisenlaisesta näkökulmasta. On tapana sanoa joulun olevan ennen kaikkea perheen pienimpien juhla ja usein sen merkitys korostuu mitä nuoremmasta juhlijasta puhutaan. Usein myös tenavilta joulun kohokohtia tiedustellessa esiin nostetaan kaikille tuttu valkoparta, joka pitää aina vuodesta toiseen perheen pienimpien puolia.
Kun Joulupukista puhutaan, niin säännöllisesti aina jostakin nousee esiin näkemyksiä, joilla yritetään tyystin kyseenalaistaa lahjoja tuovan Korvatunturilla asuvan hyväntekijän olemassaolo. Useimmat tietävät arkijärjelläkin näiden väitteiden olevan tuulesta temmattuja, mutta koska työskentelemme kaupunginarkistossa, on meillä luonnollisesti velvollisuus osoittaa moiset väitteet kumotuiksi luotettavilla ja autenttisilla asiakirjalähteillä.
Joulupukin olemassaolon tueksi esittelemme tässä lyhyesti kirjeitä, joita Joulupukki on lähettänyt vuodesta 1920 lähtien aina vuoteen 1947 asti Sedmigradskyn pientenlastenkoulun oppilaille. Sedmigradskyn pientenlasten koulu oli tukholmalaissyntyisen piirustuksenopettaja ja taiteilija Franz Fredric Sedmigradskyn (1783–1855) testamenttaamin varoin perustettu ruotsinkielisille lapsille suunnattu pientenlastenkoulu, jolla oli toimipisteitä muun muassa Kruununhaassa, Kalliossa ja Alppilassa. Sedmigradskyn perinnön turvin perustettiin myös säätiö, Sedmigradskys stiftelse, joka toimii edelleen ja järjestää päiväkotitoimintaa pienille lapsille. Lisää tietoa Sedmigradskys stiftelsen historiasta löytyy esimerkiksi säätiön vuonna 1968 julkaisemasta historiikista Gamle herrn och hans skola – Sedmigradskys stiftelse.
Kirjeitä Joulupukki on kirjekuorien merkintöjen perusteella lähettänyt ainakin Kalliossa Neljännellä linjalla sekä Alppilassa Sturenkatu 12:ssa toimineisiin toimipisteisiin. Kirjeitä on kokoelmassa melkein vuosittain ja niiden pituus vaihtelee pienistä kymmenisen virkkeen mittaisista jouluntoivotuksista useita foliokokoisia sivuja sisältäviin kirjelmiin. Kirjelmien joukosta löytyy myös jokunen jouluaiheinen tarina. Muutamat kirjeistä ovat valitettavasti päiväämättömiä. Koska koulun lapset olivat ruotsinkielisiä, on Pukkikin kirjoittanut kirjeensä ruotsiksi. Kirjekokoelmaa ei ole vielä digitoitu, mutta paperiset alkuperäiskappaleet ovat vapaasti Sinetin kautta tilattavissa tutkijasaliin tutkittaviksi.
Joulupukin pitkä ikä käy hyvin ilmi kirjeiden sisällöstä. Esimerkiksi vuoden 1922 kirjeessään pientenlastenkoulun oppilaille pukki muistelee kuinka herttainen persoona koulun perustamisen testamentissaan mesenoinut taiteilija ja piirustuksenopettaja Franz Fredric Sedmigradsky oli ollut. Kirjeen kirjoittamisen hetkellä Franz Fredricin kuolemasta olikin kerennyt kulua jo melkein 70 vuotta. Nämä seikat luonnollisesti tukevat yleisiä tietoja Joulupukin merkittävästä pitkäikäisyydestä, joka joidenkin teorioiden mukaan lähentelee jopa kuolemattomuutta. Liekkö Sedmigradskyn muisteleminen herättänyt pukissa jonkinlaista oman pitkäikäisyytensä reflektointia, koska muutama vuosi myöhemmin lähettämässään kirjeessä pukki päätyy saatesanoissa jopa päivittelemään omaa vanhuuttaan.
Joulupukki on ollut historian lisäksi hyvin perillä koulun ajankohtaisista asioista. Pukki muun muassa kiittelee lapsia siitä, miten hyvin he ovat pitäneet piharuokinnalla huolta ympäristön linnuista ja muistuttaa lapsia olemaan kilttejä myös koulun tädeille ja keittäjille. Joulupukki osoittaa tuttavallisuutta kutsumalla Sedmigradskyn pientenlastenkoulua lempinimellä Gamla herrns skola, ”Vanhan herran koulu”.
Pukkille asti myös kulkeutuivat tiedot koulun lasten terveydentilasta, sillä vuoden 1943 kirjeessään Joulupukki kertoo radiosta kuulleensa osan koulun lapsista poteneen tuhkarokkoa. Joulupukki myös lohduttaa lapsia kertomalla kahden hänen tontuistaan, Rulle-Kulle Vetebullen ja Humpe-Pumpe Sirapsklumpen, makaavan tälläkin hetkellä naamat punaisina samassa taudissa sänkyjensä pohjalla. Todettakoon tässä yhteydessä ettei julkisuuslain 24 § kohta 25, joka koskee terveystietojen salassapitoa, sovelleta aitoihin tonttuihin. Joulupukin mahdolliset ihmisapurit ovat asia erikseen.
Joulupukin statuksesta merkittävänä globaalina toimija kertoo, että vuoden 1943 kirjeessään tämä mainitsee saaneensa tuonna vuonna peräti 100 miljoonaa kirjettä ja samalla pahoittelee hukanneensa Sedmigradskyn koululaisten lähettämän kirjeen. Vuoden 1943 Suomen tilastollisen vuosikirjan mukaan Suomessa on ollut vuonna 1940 vain 1 346 503 alle 19-vuotiasta ihmistä, joten 100 miljoonan kirjeen vuotuinen vastaanottaminen kertoo Joulupukin jo tuolloin nauttineen merkittävää kansainvälistä luottamusta ja suosiota.
Joulupukin kirjeenvaihdosta saa ammennettua hyvää aikalaiskuvaa 1900-luvun alkupuoliskon suomalaisesta joulunvietosta. Se antaa tietoa siitä minkälaisia ajatuksia ja mielikuvia jouluun on liitetty ja erityisesti siitä, miten joulun ajatusta on kommunikoitu pienille lapsille. Kirjeenvaihdon sisällyttäminen Sedmigradskyn pientenlastenkoulun arkistoon, joka on sittemmin luovutettu tänne kaupunginarkistoon, kertoo myös omaa kieltänsä siitä, kuinka tärkeäksi tämä aineisto on aikanaan mielletty aineiston luovuttajan näkökulmasta.
Näissä jouluisissa merkeissä kaupunginarkisto toivottaa kaikille asiakkailleen rauhallista joulunaikaa ja mukavaa vuodenvaihdetta. Ennen vuodenvaihdetta tutkijasalimme palvelee viimeisen kerran torstaina 18.12.2025 ja avautuu seuraavan kerran keskiviikkona 7.1.2026. Tutkijasalimme ollessa suljettu sähköinen tietopalvelu ja puhelinpalvelu toimivat arkipäivinä normaaliin tapaan. Voit siis lähettää meille tietopyyntöjä palautejärjestelmän kautta sekä tarkastella digitoituja aineistojamme Sinetistä.
Mukavaa joulua kaikille toivottaa koko kaupunginarkiston väki!
