Kuolemat Helsingissä
Kaupunginarkiston yksi käytetyimmistä aineistosta on kortisto kuolleista, joka sisältyy Tilastotoimiston arkistoon. Kortisto sisältää tiedot yli 60 000 vuosina 1914–1935 kuolleesta henkilöstä, jotka ovat kuollessaan asuneet, olleet kirjoilla tai kuolleet Helsingissä. Kortisto sisältää siten tietoja Helsingissä kuolleiden helsinkiläisten lisäksi Helsingin eri seurakunnissa tai siviilirekisterissä kirjoilla olleista henkilöistä, jotka ovat kuolleet kaupungin ulkopuolella, sekä ulkopaikkakuntalaisista, jotka ovat kuolleet Helsingissä. Kuolleiden kortisto on digitoitu kokonaisuudessaan ja pääset tutkimaan sitä Sinetti-arkistotietojärjestelmässä.
Tiedot korteissa
Kuolleiden kortiston kortteihin on kirjattu nimi- ja kuolinaikatietojen lisäksi vainajan sukupuoli, syntymäaika, kuolinikä vuosina, kuukausina ja päivinä, siviilisääty, kuolemansyy, ammatti tai yhteiskunnallinen asema, asuinpaikka, kirjoillaoloseurakunta sekä kuolinpaikka. Helsinkiläisten lisäksi voit löytää kortistosta myös ulkopaikkakuntalaisten tietoja, eli niiden, jotka eivät olleet kuollessaan kirjoilla Helsingissä. Ulkopaikkakuntalaiset on kortistossa yleensä kirjattu vaaleiden korttien sijaan sinisille, tummille korteille.
Kortistossa vainajat on järjestetty kuolinvuosittain sukunimen mukaan aakkosjärjestykseen. Kortiston käyttö on helpompaa, jos tiedät ennalta etsimäsi vainajan kuolinvuoden. Avioliitossa olleet ja leskeksi jääneet naiset esiintyvät kortistossa yleensä miehensä sukunimellä. Kortistossa ei ole huomioitu vainajien edellisiä sukunimiä tai nimenmuutoksia erillisinä kortteina tai viittauksina. Kuolleena syntyneet ja etunimettömät lapset on aakkostettu kortistoon sukunimen mukaan ja sukunimettömät vainajat yleensä patronyyminsa mukaan.
Täysin tunnistamattomat ja nimettömät vainajat on koottu kunkin vuoden korttien viimeisiksi tai aakkostettu tuntematonta tarkoittavan sanan okänd mukaan. Tunnistamattomien vainajien sijainti kortistossa vaihtelee vuosittain. Kortistosta puuttuvat raastuvanoikeuden päätöksellä kuolleiksi julistetut helsinkiläiset, joiden tiedot löytyvät useimmiten alempana mainittavista kuolintodistuksista.
Kuolemansyynimistö Helsingissä
Alkuaan kuolleiden koristoa laadittiin vain ruotsiksi. Vuonna 1927 Tilastokonttori otti käyttöön korttimallin, joissa tietokenttien nimet on annettu ruotsin lisäksi myös suomeksi. Kortistossa vainajien kuolemansyyt on kirjattu pääasiassa latinaksi ja monessa tapauksessa lyhentein, joskin tietyissä tapauksissa syy on annettu ruotsiksi. Kuolemansyyt on lisäksi ilmoitettu myös kuolemansyynimistön mukaisin numeroin.
Helsingissä noudatettiin vuodesta 1911 alkaen kuolemansyynimistöä, mikä noudatteli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Ruotsin lääkintöhallituksen 9.10.1911 vahvistamaa luetteloa kuolemansyistä, mikä luettelo puolestaan perustui Svenska Läkaresällskapetin mainittuna vuonna julkaisemaan esitykseen. Suomen lääkintöhallitus vahvisti vasta vuonna 1935 ensimmäisen Suomen kansallisen kuolemansyynimistön osana kuolleisuustilastoja koskenutta uudistusta ja se astui voimaan vuoden 1936 alusta.
Jos haluaa saada kokonaiskäsityksen kuolemista ja kuolemansyistä Helsingissä, kannattaa tutustua painettuina julkaistuihin ja digitoituihin terveyden- ja sairaanhoidon tilastoihin. Esimerkiksi vuoden 1915 tilastoista selviää, että tiedot kuolleista – oletettavasta siis myös kuolleiden kortistossa – perustuivat pastorinkanslioiden eli seurakuntien antamiin ja tilastonkonttoriin toimitettujen kuolintodistusten tietoihin. Painetut tilastot sisältävät tietoja esimerkiksi kuolleisuuden laskemisesta sekä kuolleisuudesta sukupuolen, iän sekä eri kuolinsyiden mukaan.
Muut kuolleisiin liittyvät aineistot
Tilastokonttorin kuolleiden kortiston lisäksi kaupunginarkistossa säilytetään myös muita aineistoja kuolleisiin liittyen, sekä viranomaistoimijoiden arkistoissa että yksityisarkistoissa. Viimeksi mainituista esimerkkinä mainittakoon Kazantsevin kortisto, joka sisältää tiedot noin 1 800 Helsingin ortodoksisille hautausmaille haudatuista henkilöstä.
Kyseessä on Helsingin venäläisen komendanttihallinnon eversti Dimitri Leonidovitš Kazantsevin (1883–1952) laatima kortisto. Kanzantsev toimi Suomen itsenäistymisen jälkeen Helsingissä liikemiehenä. Kazantsevin kortisto on laadittu pääasiassa ruotsiksi, mutta sukunimet on usein kirjattu myös venäjäksi. Kortteihin on kirjattu erinäisiä tietoja myös vainajien perheistä, joten parhaimmillaan voit löytää kortistosta tietoa useammasta kuin yhdestä henkilöstä.
Edellä esiteltyjen kortistojen lisäksi kaupunginarkistossa säilytetään myös kaupungin terveydenhoitolautakunnan kuolleiden luetteloita vuosilta 1896–1972 sekä helsinkiläisten kuolintodistuksia vuosilta 1912–1935. Kuolintodistukset lukeutuvat Tilastotoimiston arkistoon. Myöhempiä kuolintodistuksia säilytetään Kansallisarkistossa ja vuodesta 1965 alkaen Tilastokeskuksessa. Helsingin kaupungin terveydenhoitolautakunnan kuolleiden luettelot on järjestetty kuolemansyittäin 1896–1921, vainajan nimen mukaan aakkosjärjestyksessä 1922–1949 ja seurakunnittain aakkosjärjestyksessä vuodesta 1951 alkaen.
