Helsingin kansanhuoltolautakunnan ja -toimiston arkistot
Kansahuolto oli talouselämän säännöstelyä poikkeusoloissa. Suomessa säännöstely oli laajimmillaan toisen maailmansodan aikana ja heti sen jälkeen.
Valtakunnan tasolla toimintaa organisoi kansanhuoltoministeriö ja alueellisesti maa jaettiin 13 kansanhuoltopiiriin, joilla jokaisella oli piiritoimistot. Helsinki kuului aluksi Uudenmaan piiriin, mutta muodosti vuodesta 1943 alkaen oman piirinsä. Kansanhuollon toimeenpanevana elimenä toimivat kuntien kansanhuoltolautakunnat. Helsingissä kansanhuoltolautakunta huolehti vuodesta 1943 eteenpäin myös piiritoimiston tehtävistä. Helsingin kaupunginarkistossa säilytetään kaupungin kansanhuoltolautakunnan sekä -toimiston arkistoja koko niiden toiminta-ajalta eli vuodesta 1939 vuoteen 1954.
Ensisijaisten tarvikehuoltoon liittyvien tehtävien lisäksi kansanhuoltolautakunnan tehtäviin kuului muita siviiliväestön huoltoon liittyviä tehtäviä. Työvelvollisten luettelointi ja töihin lähettäminen kuului kansanhuoltolautakunnan tehtäviin syksystä 1939 seuraavan vuoden huhtikuulle asti. Lisäksi kansanhuoltolautakunta sai marraskuusta 1939 tammikuuhun 1940 huolehtia sotatoimialueelta evakuoiduista asukkaista sekä karjasta.
Kansanhuoltotoimisto oli useaan osastoon jakautunut elin, jonka tehtävänä oli toimeenpanna kansanhuoltolautakunnan päätökset. Suurin osa kaupunginarkiston aineistosta kuuluu kansanhuoltotoimiston arkistoihin. Jokainen osasto toimii omana arkistonmuodostajanaan.
Säännöstelyn alaiset tuotteet vaihtelivat suuresti. Säännöstely alkoi nestemäisestä polttoaineesta vuonna 1939, mutta laajeni sittemmin koskemaan useita tavararyhmiä. Osa kansanhuoltotoimiston osastoista on jaoteltu säännösteltyjen tarvikkeiden, osa käyttäjäryhmän mukaan. Esimerkiksi tukkuja vähittäiskauppaosasto palveli kaupan tarpeita ja polttoaineosasto vastasi polttoaineen säännöstelystä.
Käytännössä säännöstelytalous tarkoitti sitä, että elintarvikkeiden tai muiden kulutushyödykkeiden ostamiseen tarvittiin ostokortti, jossa määriteltiin, paljonko kortin haltija sai kyseistä tuotetta ostaa. Kansanhuoltoministeriö määritteli säännösteltyjen annosten tason. Ministeriön ohjeet olivat kuitenkin säännöstelyn alkuvaiheessa ylimalkaisia ja jättivät tilaa kansanhuoltolautakuntien tulkinnalle, mikä aiheutti eriarvoisuutta eri kuntien asukkaiden välillä. Tämän vuoksi kansanhuoltoministeriö pyrki tarkentamaan ohjeistusta ja siten yhdenmukaistamaan korttien jakoa.
Kansanhuoltoa koskevat aineistot Helsingin kaupunginarkistossa
Helsingin kaupunginarkistosta löytyvät Helsingin kansanhuoltolautakunnan ja -toimiston arkistot. Kansanhuoltolautakunnan arkisto koostuu pöytäkirjoista, kun taas kansanhuoltotoimiston materiaalin avulla voi päästä säännöstelyn käytännön toteutuksen jäljille.
Kaupunginarkistosta löytyvät myös vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa Helsinkiin liitettyjen kuntien kansanhuoltotoimistot. Liitettyjen alueiden kansanhuoltolautakuntien ja -toimistojen arkistot ovat vuoteen 1946 asti näiden omissa arkistoissa ja vuoden 1946 jälkeen ne on sulautettu osaksi Helsingin kansanhuoltotoimiston arkistoa.
Esimerkiksi Haagan kauppalan kansanhuoltotoimiston arkistot vuoteen 1946 asti: Arkistonmuodostaja: Haagan kansanhuoltolautakunta. Vuoden 1946 jälkeen: Arkistonmuodostaja: Kansanhuoltotoimisto, Haagan ostokorttikanslia.
Iso osa kansanhuoltoa koskevista arkistoista on ostokorttien myöntämiseen tai sääntelyyn liittyvää aineistoa. Ostokortit jaettiin useisiin luokkiin, mikä teki järjestelmästä melko monimutkaisen. Eri korteille määrättiin erisuuruinen päiväannos, johon kortin haltija oli oikeutettu.
Säännöstely ei kuitenkaan ollut aukotonta. Kansanhuollon toimintaa tutkittaessa on huomioitava se, että säännösteltyjä tuotteita liikkui myös pimeillä markkinoilla. Helsingissä kansanhuoltotoimiston tarkkailuosasto valvoi järjestelmän väärinkäytöksiä.
Kansanhuoltotoimiston osastot ovat vaihdelleet eri aikoina. Uusia osastoja on perustettu vähitellen 1930–1940-lukujen taitteessa ja samoin osastojen lakkauttaminen tapahtui porrastetusti. Arkistoa hyödynnettäessä onkin syytä huomata, että kansanhuoltojärjestelmä kokonaisuudessaan oli nopeasti poikkeusoloja varten perustettu järjestelmä, joka oli toiminnassa verrattain lyhyen aikaa. Näin ollen järjestelmä oli käytännössä koko elinaikansa jatkuvassa muutosprosessissa.
Ostokorttien käyttöä säädeltiin erilaisin kortistoin ja luetteloiden avulla. Ne ovatkin tyypillisiä kansanhuoltotoimiston aineistoja. Katuosoitteiden mukaan järjestettyjen jakelulistojen ja hakijan sukunimen mukaan järjestettyjen ostokorttianomusten avulla voi saada kokonaiskuvan siviiliväestön avustuksesta ja avuntarpeesta vuosina 1939–1954. Samoin voi selvittää säännöstelyn vaikutuksia yksittäisen perhekunnan näkökulmasta.
Miten käytän aineistoa?
Aineisto on tilattavissa Helsingin kaupunginarkiston tutkijasaliin. Tarkempaa tietoa yksittäisistä arkistonmuodostajista ja aineiston sisällöstä saa kaupunginarkiston Sinetti-arkistotietojärjestelmästä tai suoraan kaupunginarkistosta. Sinettiä käyttäessä toimi seuraavasti:
- Klikkaa etusivun ylälaidasta kohtaa ”Haku”
- Kirjoita kohtaan “Vapaateksti” hakusana “kansanhuolto”
- Esiin tulee alla oleva näkymä. Vasemman laidan ympyröityä kohtaa klikkaamalla saat ylimmäiseksi kaikki hakusanan ”kansanhuolto” tunnistavat arkistonmuodostajat (Sinetissä merkitty ruskealla kansiolla, esim. kuvan listassa päällimmäisenä oleva Kansanhuoltolauta).
- Klikkaamalla haluamaasi arkistonmuodostajaa saat esille tarkemman luettelon sen sisältämistä aineistoista.
- Lisää haluamasi arkistoyksiköt koriin ja tee tilaus.
Kansanhuoltolautakunnan pöytäkirjat ovat tärkeää lähdemateriaalia Helsingin kansanhuollon historiaa tutkivalle. Erityisesti sotavuosien (1939–1945) osalta laajahkosta pöytäkirjamateriaalista on helppo tutkia pieniäkin kansanhuolto-organisaation yksityiskohtia tuon ajanjakson pöytäkirjojen alusta löytyvän viitejärjestelmän ansiosta.
