C. L. Engelin kirje- ja piirustuskokoelma

Helsingin kaupungin Saksasta vuonna 1938 hankkima arkkitehti Carl Ludvig Engelin kirjekokoelma on ainutlaatuinen katsaus suomalaisen arkkitehtuurin historiaan. Vuodet 1813– 1840 kattava kokoelma koostuu Engelin opiskeluaikaiselle ystävälleen Carl Herrlichille ja sisarenpojalleen Eduard Jacobille Saksaan lähettämistä kirjeistä. Kokoelman avulla on mahdollista päästä tutustumaan Engelin luomisprosessiin ja samalla kirjeitä voidaan pitää lähes ainoana lähteenä Engelin yksityiselämään sekä luonteenpiirteisiin. Engelin kirjeet ovat korvaamattomia rakennushistoriamme tutkimuksen kannalta, mutta tarjoavat samalla ainutlaatuisen ikkunan myös yhden aikalaisihmisen elämään ja kokemuksiin. Engelin kirjeissään tekemät huomiot tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa laajemmin ajan henkeen, kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Engelin maahanmuuttajana tekemät havainnot Suomesta, ja ennen kaikkea kosmopoliittisesta ja monikielisestä Helsingistä, tarjoavat arvokkaan välähdyksen kulttuuriperintöömme.

Engel Suomen suurruhtinaskunnan arkkitehtinä

Engel ja Helsinki

Carl Ludvig Engel (1778 – 1840) nimitettiin Helsingin uudelleenrakennustoimikunnan arkkitehdiksi vuonna 1816. Vuodesta 1824 alkaen hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan ylimpänä julkisista rakennuksista vastaavana virkamiehenä. Engel suunnitteli Helsingin uuden monumentaalikeskustan julkiset rakennukset, muun muassa Tuomiokirkon, Senaatintalon ja Yliopiston päärakennuksen kirjastoineen Senaatintorin ympärillä. Näiden keskeisten rakennusten suunnittelu oli eittämättä Engelin suurin saavutus. Uuden kaupungin luominen tyhjästä oli hanke, joka mahdollisti Engelin luovuuden ja poikkeuksellisten taiteellisten kykyjen hyödyntämisen. Hänen omakätisesti piirtämiensä rakennusten lisäksi Engel vastasi koko maan rakennustoiminnan ja asemakaavoituksen valvonnasta ja arkkitehtien koulutuksesta. Näin hän saattoi ulottaa syvän vaikutuksensa koko maan rakennustaiteeseen ja jättää jälkensä myös tuleviin arkkitehtipolviin.

Tehtävä Helsingin kohottamiseksi uuden keisarillisen asemansa mukaiseen asuun oli poikkeuksellinen mahdollisuus arkkitehdille päästä suunnittelemaan kokonainen kaupunki. Tämä oli Engelille itselleenkin hyvin selvää, kuten hän kirjeessään 20.2.1816 toteaa: ”Hartain toivomukseni näyttää toteutuvan, kun saan lähes rajattoman kentän lahjojeni harjoittamiseen ja käyttöön, mikä lankeaa ja on langennut harvojen arkkitehtien osaksi.” Vanha Helsinki kallioineen ja kivikkoineen kirjaimellisesti räjäytettiin hänen uusien luomustensa tieltä. Engel todisti muutosta, jossa 4000 asukkaan kaupunki muuttui hänen kuolemaansa mennessä maan poliittiseksi ja kulttuuriseksi keskukseksi, jossa 17 000 ihmistä eli päivittäin hänen mielikuvituksestaan kumpuavien fasadien keskellä. Yhä lähes 200 vuotta myöhemmin Helsingin kaupunkikuvassa Engelin rakennuksilla on keskeinen rooli. Samalla Senaatintori ympäristöineen toimii näyteikkunana, jolla kaupunkia ja muutakin Suomea tehdään tunnetuksi ulospäin maailmalle. Engelin keskeinen rooli Helsingin kehityksen kriittisimmässä vaiheessa sekä hänen arkkitehtuurinsa jatkuva näkyvyys ja vaikutus pitävät yllä kiinnostusta hänen kirjeisiinsä.

Engelin vaikutus Helsingin ulkopuolella

Engelin työ Suomessa ei rajoittunut ainoastaan Helsinkiin. Hänen suunnitelmiensa mukaisesti ympäri maata pystytettiin kartanoita, hallintorakennuksia ja kymmeniä kirkkoja, jopa muutama vankila ja sairaalakin, mikä kertoo rakennustyyppien monimuotoisuudesta. Ehkä tunnetuimpia näistä Helsingin ulkopuolisista rakennuksista ovat Turun observatorio ja Eckerön tulli- ja postitalo. Engelin asema suomalaisen arkkitehtuurin huipulla oli vahva ja hänen jälkivaikutuksensa suuri. Hänen tyylistään muodostui laajalti ihailtu ja jäljitelty hallitseva suuntaus suomalaisessa rakentamisessa, ja opettamalla nuorempia alaisiaan hän siirsi näkemyksiään suoraan seuraajilleen. Vielä 1890-luvullakin suuret julkiset rakennushankkeet Helsingissä, Säätytalo ja valtionarkiston rakennus, tehtiin Engelin töihin sulautuviksi.

Rakennusten lisäksi Engel piirsi asemakaavat seitsemään suomalaiseen kaupunkiin. Näistä huomionarvoinen oli erityisesti Turun palon jälkeinen uusi kaava, joka rakennushistorioitsija Henrik Liliuksen arvion mukaan on ”jälkivaikutukseltaan kaikkien aikojen ehkä merkittävin suomalainen asemakaava.” Engelin mallin mukaisessa kaavoituksessa keskiöön asettui paloturvallisuus ja kaupunkikuvaa hallitsivat leveiden katujen erottamat suuret tontit mataline taloineen ja istutuksineen. Helsingin kaupunginarkiston Engelin kirjekokoelma käsittää hänen säilyneistä yksityiskirjeistään valtaosan ja niistä tutkimuksellisesti merkittävimmät. Engelin Kirjekokoelma antaa ajallisesti kattavan ja arkkitehdin omakätisesti muotoilemanläpileikkauksen hänen elämäntyöstään Suomessa.

Engelin suhde rakennustaiteeseen

Engel vaikutti Suomen arkkitehtuurin kehitykseen ja rakennuskantamme syntyyn ehkä enemmän kuin kukaan muu yksittäinen suomalainen arkkitehti. Työnsä kautta Engelin vaikutus sekä Suomen asemakaavoihin että rakennustaiteeseen on ainutlaatuinen. Arkkitehtinä Engel sovelsi mestarillisesti aikakauden tiukkoja klassisia ihanteita, mutta oli myös hyvin kiinnostunut rakentamisen teknisestä kehittämisestä. Engelin keskeisen roolin seurauksena klassismista tulikin Suomen rakennustaiteeseen olennainen tunnuspiirre. Hänen suunnittelemiaan rakennuksia kohosi Suomeen Ahvenanmaalta Mikkeliin ja Helsingistä Tornioon saakka.  

Omana aikanaan Engel oli selkeästi suuriruhtinaskunnan johtava arkkitehti. Uransa aikana kaksi Pietarin loistoon tottunutta keisaria osoitti suurta luottamusta ja arvostustahäntä kohtaan, mikä kertoo hänen ammattitaidostaan ja tuotantonsa tasosta. Venäläiselle 1700- ja 1800-lukujen taitteen klassismille tyypillinen ylhäältä määrättyjen sääntöjen lähes orjallinen noudattaminen ei koskaan johtanut Engeliä pelkän menneisyyden kopioinnin polulle. Vaikka hän arvosti klassismin edustamaa ”hyvää makua”, kykeni hän pietarilaisen empiren peruselementtejä soveltaen antamaan rakennuksilleen oman yksilöllisen leimansa ja luonteensa. Kuten Engel itse kirjeessään totesi säännöistä, niiden ”tarkoituksena on vain johdattaa arkkitehtia aivan yleisesti, ilman että hänen omalle kauneudentajulleen asetettaisiin rajoja ja kahleita.” Esteettisten näkökohtien ohella Engel kiinnitti suurta huomiota rakennustaitoon ja -tekniikkaan. Seikkaperäiset kuvaukset arkkitehtuurista niin tekniikkaan kuin taiteellisuuteenkin näkökulmasta tekevät Engelin kirjekokoelmasta moniulotteisen katsauksen 1800-luvun rakennustaiteeseen.

Engel aikalaishavainnoijana

Kirjeet eivät kerro pelkästään rakennuksista ja kaavoituksesta, vaan tarjoavat nykylukijalle paljon laajemman väläyksen kirjoitusaikaansa. Engel ottaa suoraan kantaa omien päiviensä tapahtumiin sekä käsittelee kuumia aikalaispuheenaiheita. Kirjeiden kautta onkin mahdollista päästä kiinni hänen työnsä merkityksiin muunkin kuin vain rakennushistorian kannalta. Kuten kaikki taide myös arkkitehtuuri heijastelee laajempia yhteiskunnallisia ja aatteellisia ilmiöitä sekä kulttuurillisia virtauksia. Engelin eri rakennuksia tarkastellessa voikin huomata, kuinka niissä elävästi konkretisoituu sääty-yhteiskunnan hierarkkisuus. Tämä olikin hänelle hyvin tärkeää, sillä hän pyrki suunnittelemaan jokaisen rakennuksen ulkoasun vastaamaan käyttötarkoitustaan ja omistajansa arvoa. Näitä ajatuksia suunnittelemiensa rakennuksien taustalla Engel avaa myös kirjeissään.

Engelin kirjekokoelma on pitkälti ainoa lähde hänen yksityiselämäänsä ja luonteenpiirteisiinsä. Engelin yksityiset ajatukset ja mielipiteet eivät ole kiinnostavia ainoastaan hänen työnsä merkittävyyden tähden, sillä niissä on myös säilynyt jälkipolville maahanmuuttajan ensikäden kuvaus aikakauden Suomesta. Keski-Euroopassa riehuva sota ajoi Engelin kotimaastaan Venäjälle ja lopulta Suomeen parempien työmahdollisuuksien toivossa. Tämä ”karhujen maa”, kuten Engel uutta kotiaan nimitti, oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan poliittisen ja kulttuurisen murroksen tiellä, jota Engel päätyy myös kirjeissään kuvailemaan. Koti-ikävästä kärsivälle saksalaiselle kirjeet olivat keino pitää yllä yhteyttä vanhaan kotimaahan ja kertoa vilpittömästi olosuhteista uudessa kotimaassa. Ulkopuolisuus ja vieraantumisen tunne tekevät näkökulmasta Suomeen mielenkiintoisen. Samalla kirjeet myös antavat äänen ryhmälle, joka oli maan kehityksen kannalta aivan keskeinen. Suomalaisten kaupunkien vanhastaan kansainvälisessä ilmapiirissä maahanmuuttajat ja varsinkin saksankielisistä maista saapuneet pääsivät keskeiseen asemaan muotoaan hakevan suomalaisuuden rakentajina. Tälle joukolle, johon myöhemmin liittyivät nimet kuten Pacius, Stockmann, Fazer ja Paulig, Engel antaa äänen.

Monipuolinen näkökulma ajankohtaan tekee Engelin kirjekokoelmasta korvaamattoman ja kansallisesti merkittävän. Kirjeiden kautta 1800-luvun ensipuoliskoon avautuu ikkuna, josta voimme tarkastella tuon ajan kulttuuria, aatteita ja yhteiskuntaa sekä kansainvälisesti merkittävän arkkitehdin elämäntyötä ja arkea.